Karuja opetuksia

5.2.2016

"Fortum-kauppa ei nosta sähkön hintaa", lausui silloinen elinkeinoministeri joulukuussa 2013. Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 5.2.2016

Verkkoyhtiö Carunan hinnankorotukset ovat saaneet aikaan suuttumuksen niin firman asiakkaissa kuin laajemminkin suomalaisissa. Sähkön siirtohintojen 20 ja jopa 30 prosentin hinnankorotukset ovat huikeita aikana, jolloin eläkkeet nousevat nolla prosenttia ja työmarkkinoilla vaaditaan viiden prosentin palkanalennuksia.

Caruna on muiden verkkoyhtiöiden lailla monopoliasemassa, sillä kilpailevia sähköverkkoja ei kannata rakentaa. Puhelinliikenteessähän verkkoja on useampia, joten kilpailu pitää verkkokustannukset kurissa ja estää monopolihinnoittelun.

Fortumiin sähköverkkotoimintojen myynti pääosin ulkomaiselle omistajalle oli Kataisen hallitukselta ison luokan virhesiirto. On vaikea ymmärtää, ettei sen paremmin työ- ja elinkeinoministeriössä kuin omistajaohjauksesta vastanneesta valtioneuvoston kansliassakaan kenenkään mieleen tullut, että hyvää myyntihintaa seuraa uuden omistajan monopolihinnoittelu kuluttajille.

Jos julkinen monopoli yksityistetään, tuloksena on yksityinen monopoli. Hintojen nousu on silloin enemmän sääntö kuin poikkeus.

Opposition kritiikkiin vastaukset olivat kovin sinisilmäisiä. "Fortum-kauppa ei nosta sähkön hintaa", lausui silloinen elinkeinoministeri joulukuussa 2013.

Vuonna 2014 Caruna  teki 50 miljoonan tilin. Tuloksesta maksettiin yhteisöveroa Suomeen 800.000 euroa, eli vajaat kaksi prosenttia.

Alhaiseen veroon päästiin konsernin sisäisillä lainoilla ja niiden ylisuurilla koroilla. Monopoliasemassa oleva yhtiö maksoi hollantilaiselle omistajalleen pomminvarmoista lainoista 8,5 prosentin korkoa. Näin 50 miljoonan voitto saatiin näyttämään paljon pienemmältä eikä veroa tarvinnut juuri maksaa. Näin suomalaisen kuluttajan ylisuuret sähkönsiirtomaksut lähtivät Suomesta maailmalle.

Sopii kysyä, mitä korkoja lainoista peritään, kun nyt päätetyt siirtohintojen korotukset astuvat voimaan.

Suomalaisen kuluttajan raivo ja suomalaisen päättäjän tyytymättömyys eivät kanna Hollantiin saakka. Taitaa olla niin, että ulkomaisen omistajan on vielä helpompaa käyttää monopoliasemaansa väärin kuin kotimaisen omistajan.

Mitä nyt pitää tehdä? Ylisuuriin voittoihin on käytävä tosissaan käsiksi. Uutta lainsäädäntöä tarvitaan, jotta kertakorotuksille tehdään rajat kuten nyt Energiamarkkinavirasto on selvityksessään esittänyt.

Toiseksi yritysverotus on sekin otettava pöydälle. Ylisuurien lainakorkojen maksamista on rajoitettava, jotta todellinen yhtiön tulos tulee verotettavaksi. Carunan tapaushan on vain yksi esimerkki nykyisen verolainsäädännön lepsuudesta.

Kolmanneksi olisi syytä arvostaa valtionyhtiöiden merkitystä veronmaksajille myös järkevänä sijoituksena. Kun valtio saa lainaa tänään nollakorolla, on kyseenalaista myydä pois liiketoimintaa, jonka vuotuinen tuotto ylittää neljä tai viisi prosenttia, ja jolla on isoja työllisyys- ja aluetalousvaikutuksia Suomessa.

Tehokkaasti hoidettu valtionomistajuus ja sen tuotot vähentävät tarvetta veronkorotuksiin. Tätähän on harvemmin ääneen lausuttu. Vanhasen I-hallituksen aikana oli vuosia, jolloin valtion osinkotulot omistamistaan yhtiöistä olivat yli 2 miljardia euroa. Lähes prikulleen saman verran kuin valtionvelan korkomenot.

Hallitus on tuomassa valtionyhtiöiden omistajapolitiikan tulevaisuuden eduskuntaan vielä tänä keväänä. Silloin on isojen linjausten ja aitojen johtopäätösten paikka. Caruna-keskustelun opetukset olisi hyvä pitää mielessä kun näitä linjauksia valmistellaan.