Halpuuttamisen strategia

4.3.2016

Kaksi miljardia ennen ja nyt suunnitteilla oleva kolme miljardia tekevät yhteensä viisi miljardia yritystoiminnan tukemiseen. Rahaa palaa paljon, joten kohdentumisesta ja tuloksista kannattaa olla kiinnostunut. Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 4.3.2016.


Runsas vuosi sitten S-ryhmä sai paljon huomiota kertoessaan ruuan halpuuttamisesta. Osuuskauppaliike toikin ruuan hintaa selkeästi alas. Kauppa puhui katteista tinkimisestä, mutta halpuuttamnen ulottui selkeästi alkutuottajiin, viljelijöihin.

Laskevat tuottajahinnat, Venäjä-kaupan pakotteet ja vastapakotteet sekä EU-tukihallinnon ongelmat ovat kaikki näkyneet viljelijän kukkarossa. Traktorimarssi tänään Helsingissä kertoo huolta toimeentulosta ja tulevaisuudesta.

Halpuuttamisen strategia on käynnissä myös työmarkkinoilla. Paljon puhuttu yhteiskuntasopimus sai muotonsa työmarkkinajärjestöjen neuvottelutuloksena maanantaina. Kokenut työmarkkinavaikuttaja, kansanedustaja Lauri Ihalainen risti sopimuksen Sipilä ykköseksi.

Palkansaajat ottavat itselleen puolentoista miljardin verran sosiaalivakuutusmaksuja työnanantajilta. Tämä tapahtuu palkansaajan työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksuja korottamalla ja vastaavasti työnanatajamaksuja alentamalla.

Lisäksi palkansaajat pidentävät työaikaa keskimäärin 24 tuntia vuodessa ilman korvausta. Elinkeinoelämä saa siis käyttöönsä runsaan miljardin arvosta talkootyötä ensi vuodesta alkaen. Käytännössä tämä näkyy tehdyn työajan tuntipalkkojen laskuna.

Tämän lisäksi valtio ottaa kannettavakseen vajaan 600 miljoonan edestä työnantajan sairausvakuutusmaksuja. Rahat tähän imuroidaan paitsi valtiolta myös kunnilta.

Yhteensä elinkeinoelämä on siis saamassa yli kolmen miljardin tukiruiskeen, joka näkyy yleisenä työn hinnan halpenemisena.

Nyt puhutaankin sisäisestä devalvaatiosta vastineena aikaisemmalle markan ulkoisen arvon alentamiselle. Käynnissä oleva halpuuttaminen tulee kuitenkin - ei vain vaikeuksissa olevan viennin hyväksi kuten devalvaatiossa - vaan kaiken yritystoiminnan yleiseen tukemiseen.

Aiemmin on jo tehty kaksi isoa yleistä yritystoiminnan tukiratkaisua. Työnantajan kela-maksun poisto 2009 oli miljardin potti kaikille työnantajille.

Miljardin verran maksoi myös yhteisöveron alennus vuoden 2014 alusta. Yritysten voiton verottamisen keventäminen ei tietystikään auttanut niitä yrityksiä, jotka olivat kilpailukykyongelmissa eivätkä tuottaneet voittoa.

Kaksi miljardia ennen ja nyt suunnitteilla oleva kolme miljardia tekevät yhteensä viisi miljardia yritystoiminnan tukemiseen. Rahaa palaa paljon, joten kohdentumisesta ja tuloksista kannattaa olla kiinnostunut.

Joutuu kysymään, kuinka suuri osa tästä viiden miljardin summasta kohdistuu vaikeuksissa olevan vientisektorin hyväksi. Suoraan vientiyrityksiin rahasta taitaa osua neljäsosa. Loppu vaikuttaa monen mutkan kautta ja ajan kanssa.

Suomen viennin arvo oli 65,6 miljardia vuonna 2008. Viime vuonna se oli enää 53,5 miljardia. Pudotusta siis lähes 20 prosenttia.

Suomen yleinen halpuuttaminen ei ole kovin kelvollinen strategia. Se nimittäin tarkoittaa elintason ja hyvinvoinnin tason laskua. Vientivetoinen kasvustrategia on sen sijaan edelleenkin toimiva johtoajatus.