Vaikuttaja-agentteja ja painostusta

2.9.2016

Vielä pahempia ovat henkilöt, jotka käyttävät Venäjä-korttia ja asettuvat Venäjän palvelukseen. Onneksi heidät kuitenkin voi asiantuntijan mukaan tunnistaa julkisesta keskustelusta. Julkaistu MT:ssä 2.9.2016


Pääministeri Stubbin hallituskausi jäi lyhyeksi, mutta hän ehti kuitenkin sinä aikana käynnistää useita tutkimus- ja selvityshankkeita. Yksi näistä selvityshankkeista on Venäjän toiminta Suomen lähialueilla.

Tällä viikolla julkaistu selvitys on paitsi mielenkiintoista ja hyödyllistä, myös hyvin loogista ja määrätietoista kuvausta. Venäjän kaikenlainen toiminta niin arktisella alueella, raja-alueilla kuin Itämerelläkin on iso uhka Suomelle.

Ulkopoliittisen instituutin työntekijät Martikainen, Pynnöniemi ja Saari kirjoittavat Venäjästä helppolukuisesti ja paikoin jännityskertomuksen omaisesti. Roiston ja hyvisten roolit ovat kirkkaat.  Raportin mukaan siinä esitetyt näkemykset eivät välttämättä edusta kuitenkaan valtioneuvoston näkemystä.

Selvitystä varten on haastateltu 36 asiantuntijaa Suomesta ja ulkomailta. Raportin mielenkiintoisuutta ja helppolukuisuutta lisäävät suorat haastattelusitaatit, jotka julkaistaan nimettöminä. Lukija jää luonnollisesti arvuuttelemaan kuka kulloinkin on lausuttujen, usein värikkäidenkin sanontojen takana.

Venäjä on kirjoittajien mukaan kriisissä. Vallanpitäjät käyttävät Venäjän synnyttämiä ulkoisia kriisejä oman asemansa pönkittäminen. Hallinnon aseman varjelu on noussut Venäjän ulkoisen toiminnan merkittäväksi taustatekijäksi.

Venäjän kansainvälisen toiminnan taustalla on jatkuvasti läsnä sotilaallisen voiman siirtämisen oppi, viimeistään ohuen pintakerroksen alla, arvioivat Instituutin tutkijat. Selvityksen kirjoittajat jättävät kuitenkin sen auki, onko Venäjän muuttuneen toiminnan taustalla suurvaltastrategia vai improvisointi. Tällä kun ei ole väliä, Venäjän käyttäessä aina hyväksi sille tarjoutuvaa mahdollisuuksia.

Venäjän politiikan kaikilla lohkoilla on aina mukana painostuksen ja voimapolitiikan elementti, kirjoittajat arvioivat. Selvitys käy lävitse Venäjän toimintaa Suomen kannalta merkittävissä aiheissa kuten Itämeren kaasuputkessa, Fennovoimassa, rajayhteistyössä, arktisessa politiikassa, Itämerellä ja Venäjän harhauttamistoimia Suomessa.

Selvityksen tekijöillä on myös nippu suosituksia, mitä Suomen pitäisi tehdä. Niiden yleislinja on, että taloudellista yhteistyötä, erityisesti energia-asioissa, pitää välttää. Siksi Nordstream-kaasuputken lupaa ei pitäisi myöntää ja venäläiset investoinnit Fennovoimaan ja ylipäänsä Suomeen ovat kyseenalaisia. Suomalaisten yritysten ei pitäisi tehdä strategisia investointeja Venäjälle.

Suomessa tulee vahvistaa hallintojärjestelmän heikkoja kohtia ja komentoketjujen tulee olla selkeitä kaikissa vaiheissa. Jopa sote-uudistuksessa nähdään FSB:n mentävä aukko: Venäjän tiedustelupalvelu FSB iskee näihin heikkoihin kohtiin. Itsenäisyyden juhlavuonna pitää varautua siihen, että Venäjä kyseenalaistaa itsenäisyytemme.

Venäjän toiminta suhteessa Suomeen nähdään erityisen täyden skaalan opin kautta. Venäjä kohdistaa Suomeen suoria ja epäsuoria uhittelevia toimia, kuten alueloukkaukset ja yllätysharjoitukset lähialueilla. Samaan luokkaan lukeutuvat myös maakaupat ja Lapissa tapahtunut pakolaisten päästäminen rajan ylitse.

Kirjoittajat ovat huolissaan myös Venäjän pyrkimyksestä rekrytoida vaikuttaja-agentteja. Vielä pahempia ovat henkilöt, jotka käyttävät Venäjä-korttia ja asettuvat Venäjän palvelukseen. Onneksi heidät kuitenkin voi asiantuntijan mukaan tunnistaa julkisesta keskustelusta.

Raportti julkaistaan paitsi Helsingissä, myös Brysselissä. Ulkomaiselle yleisölle esiteltynä raportti piirtää tarkan kuvan pienestä, mutta valppaasta Suomesta, joka on hyvin tietoinen tukalasta asemastaan aggressiivisen, uhittelevan ja koko ajan Suomen poliittista liikkumatilaa kaventamaan pyrkivän suurvallan naapurina.