Clinton vai Trump?

28.10.2016

Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat kisa kahden epäsuositun ehdokkaan välillä, joista toisen näytöt ovat kuitenkin kiistattomat. Julkaistu MT:ssä 28.10.

Clinton vai Trump

 

Amerikkalaiset ovat viime vuosikymmenten vaalien ehkä vaikeimman valinnan edessä: Clinton vai Trump. Yhdysvaltain sodanjälkeisen historian kaksi epäsuosituinta presidenttiehdokasta ottavat ankarasti yhteen jäljellä olevien parin viikon aikana.

 

Entinen ulkoministeri Hillary Clinton olisi valituksi tulleessaan pätevin koskaan virassa ensimmäistä kauttaan aloittanut presidentti – kuten presidentti Obama sytyttävässä puheessaan demokraattien puoluekokoukselle heinäkuussa julisti. Clinton on nähnyt Valkoisen talon toiminnan sisältäpäin kahdeksan vuoden ajan. Kahdeksan vuotta senaattorina ja neljä vuotta ulkoministerinä varmistavat, että hän voi aloittaa viranhoidon ensimmäisestä päivästä lähtien ilman osaamispulmia.

 

Ja kuitenkin. Hillary johtaa vain niukasti ja hänellä on ollut suuria vaikeuksia sytyttää omia kannattajiaan. Miksi en johda 50 prosentilla, kerrotaan ehdokkaan itsensä kysyneen äskettäin.

 

Yhdysvaltain politiikka on viime vuosikymmenet ollut erittäin repivää ja vastustajia mustamaalaavaa. Hillary Clinton on päässyt nauttimaan siitä yli 20 vuoden ajan. Hillary Clinton rikkoi perinteisiä presidentin puolison rooleja alusta alkaen ottamalla Bill Clintonin terveydenhoitouudistuksen valmisteluvastuun. Siitä lähtien hän on ollut herkeämättömän mutakakkujen heittämisen kohteena.

 

Vuosien aikana hän on myös vaihtanut poliittisia kantojaan tavalla, joka on jäänyt äänestäjien mieleen. Clinton senaatissa hyväksyi Irakin sodan ja on sen jälkeen tullut kriittiseksi – kuten Yhdysvaltain kansan enemmistökin.

 

Demokraattien puoluekokouksen hyväksymä vaaliohjelma taitaa olla viiteen vuosikymmeneen vasemmistolaisin, pitkälti Vermontin demokraattiseksi sosialistiksi itsenään kutsuvan Bernie Sandernsin kampanjan ansiosta. Ohjelma puhuu maksuttomasta yliopisto-opiskelusta pieni- ja keskituloisille, vanhempainvapaasta ja minimipalkan nostamisesta. Hyvin perinteisiä pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ajatuksia.

 

Trump taas ei ole ollut ennen ehdokkuuttaan päivääkään politiikassa. Ensimmäisen tv-väittelyn hänen suosikkilyöntinsä oli: te poliitikot olette vastuussa. Trumpin menestys ei olisi koskaan ollut mahdollista ilman  tv-kuuluisuutta: sadat miljoonat amerikkalaiset ovat nähneet hänet kahden vuosikymmen ajan määrätietoisena liikkeenjohtajana illasta toiseen tekemässä diillejä, palkitsemassa ja erottamassa kilpailijoita.

 

Trumpilla ei ole yksityiskohtaisia suunnitelmia, miten hän vaalilupauksiaan toteuttaisi. Toisin oli Ronald Reaganilla 1980, jolloin takana oli amerikkalaisten ajatushautomoiden valtaisa ohjelmatyö, jota Reagan kävi ensimmäisestä vuodesta alkaen toteuttamaan.

 

Ulkopolitiikassa Clinton edustaa jatkuvuutta, Trump arvaamattomuutta. Trump on jo ehtinyt sanoa, etteivät Naton muille jäsenille annetut puolustussitoumukset ole automaattisesti voimassa, vaan niitä arvioidaan sen mukaan, miten maat ovat täyttäneet lupauksensa Yhdysvalloille. Toisen johtavan ehdokkaan tällaiset kannanotot aiheuttavat Natolle uskottavuudelle lommoja, jotka jäävät joksikin aikaa elämään valittiin häntä tai ei.

 

Suomelle Yhdysvaltain presidenttikeskustelu antaa jo nyt yhden opetuksen: kuinka tärkeätä on pyrkiä itse huolehtimaan omasta turvallisuudestaan mahdollisimman hyvin ilman, että se on kaukana olevien ja mahdollisesti muuttuvien lupausten varassa. Yhteistyövaraisuus turvallisuuspolitiikassa korostuu, mutta omaa puolustuskykyä ja omaa viisasta ulkopolitiikkaa se ei korvaa.