Huppu silmillä?

25.11.2016

Sipilän hallitus on päättänyt siirtää hallituksen ensi vuoden kehysriihen kuntavaalien jälkeiseen aikaan. Kansalaiset äänestävät Suomen historian ensimmäisissä keväällä pidettävissä kuntavaaleissa 9. huhtikuuta 2017 tietämättä, miten hallituksen talouslinjaa aiotaan seuraavaksi muuttaa.

Kyseessähän ovat Sipilän hallituksen muodostamisen jälkeen ensimmäiset vaalit, joissa paitsi valitaan kunnalliset päättäjät, väistämättä myös arvioidaan hallituksen toimintaa.

Kehysriihen lykkääntymisestä ilmoitettiin tiistaina 8.11. eleettömästi valtioneuvoston Twitter-tilillä: "#hallitus neuvottelu julkisen talouden suunnitelmasta ja hallituksen puolivälitarkastelu 24.-25.4.2017".

Asiasta ei tehty tavanomaista tiedotetta. Valtioneuvosto kertoi sen sijaan samana päivänä tiedotteilla muun muassa ammatillisen koulutuksen reformista, lasten harrastusmahdollisuuksista ja Ahtisaari-päivistä.

 

Tiistaina 8.11. pidetyt Yhdysvaltain presidentinvaalit veivät median ja monen muunkin huomion ja moneen päivään kehysriihestä ei uutisoitu olleenkaan.

Helsingin Sanomat heräsi aiheeseen 18.11. arvioiden siltä, että hallitus ei halua pitää puolivälitarkasteluaan ja kehysriihtään ennen kunnallisvaaleja, jotta puolivälitarkastelun mahdolliset ikävät päätökset eivät pääsisi vaikuttamaan vaalikeskusteluun.

Alkusyksystä median kysyessä kehysriihen tulevaa ajankohtaa aiheesta oli saatu ministereiltä vältteleviä vastauksia, joista saattoi politiikkaa vähemmänkin seuraava ymmärtää asian olevan hallitukselle enemmän kuin kiusallinen.

 

Pidän kehysriihen päätösten lykkäämistä kuntavaalien jälkeiseen aikaan huonona asiana. Kuntavaaleissa päätetään palveluista, päiväkodeista ikäihmisiin ja omaishoitoon. Jos asiaan liittyvä tieto pannaan vaalien ajaksi verran alle ja otetaan uudestaan esiin heti vaalien jälkeen, äänestäjät joutuvat tekemään päätöksiään huppu silmillä.

Päätös tulee ilman muuta ruokkimaan myös epäilyksiä, että kehysriihestä on odotettavissa uusia leikkauksia, kun mitään perusteluita lykkäykselle ei ole kerrottu.

Huono ratkaisu on myös politiikkaan muutoinkin liittyvän luottamuspulan ja äänestysaktiivisuuden kannalta.

 

Hallituksen sisällä uusien leikkausten tarpeesta näyttää vallitsevan selkeä erimielisyys. Pääministeri sanoi viime keväänä, että vaikeat päätökset on tehty ja useampikin keskustalainen on sanonut, ettei leikkauksia enää tehdä.

Valtiovarainministeri Orpo on taas sanonut, että velkaantumisen jatkuessa uudet leikkaukset ovat hyvinkin mahdollisia, jopa välttämättömiä.

Moni on asettanut toiveita juuri pääministeri Sipilään poliittisen kulttuurin uudistamisessa. Jos uudet tärkeät kehyspäätökset ja mahdolliset uudet leikkaukset piilotetaan kansalaisilta ennen kuntavaaleja, ei voi vannoa minkään ainakaan hyvän kulttuurin varaan.

Muistelen, että pääministeri Paavo Lipponen piti aikoinaan tärkeänä, ettei Suomen EMU-päätökseen liittynyttä markan ERM-kytkentää lykätty vuoden 1996 kuntavaalien ylitse. Päätös tehtiin vain viikko ennen kuntavaaleja ja pääministeri puolusti selkeää linjaansa myös vaalitaistelussa.

Vaikka Lipposen kanssa monet ovat olleet eri mieltä, kaikki antavat tunnustuksen hänelle johdonmukaisuudesta ja suoraselkäisyydestä. Tätä piirrettä suositan nykyisellekin hallitukselle.