Viisasta ulkopolitiikkaa

23.12.2016

Suomen ulkopolitiikassa ei ole nyt suuria uudelleenarvioinnin tarpeita.

 

Olin itsenäisyyspäiväviikolla Yhdysvalloissa osallistuakseni Naton transatlanttiseen foorumiin Washingtonissa. Tapasin samassa yhteydessä amerikkalaisia tutkijoita ja turvallisuuspolitiikan vaikuttajia.

Minua niin kuin muitakin foorumin osallistujia kiinnosti yksi asia ylitse muiden: millainen on uuden presidentin ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

 

Amerikka ensin. Tehdään Amerikasta jälleen suuri. Siinä Trumpin politiikan keskeiset iskulauseet kampanja-aikana. Ja toisin kuin on sanottu, siinä on myös hänen omaa ajatteluansa vuosien ajalta, ei vain vaalikampanjan aikaista populismia.

Voi hyvin perustein odottaa, että kauppapolitiikka tulee vahvasti ohjaamaan Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa lähivuosina. Yhdysvaltain talousetujen ajaminen korostuu siinä politiikassa, jota liike-elämässä kannuksensa ansainnut uusi presidentti ja hänen ulkoministerinsä tulevat tekemään.

Trumpin vaalikampanjan keskeinen sanoma oli, että Yhdysvallat on tehnyt itselleen epäedullisia kauppasopimuksia ja tämän pitää loppua. Tyynenmeren valmiiksi neuvoteltu kauppasopimus TPP on presidentinvaihdoksen myötä kuopattu. Pohjois-Amerikan kauppasopimusta Naftaa voidaan hyvinkin tarkistaa.

Euroopan kanssa valmisteilla ollut TTIP-sopimus jää ainakin joksikin aikaa telakalle. Voidaanko siihen vielä myöhemmin palata, on avoin kysymys.

Trumpin tulevan hallinnon ajattelussa Kiina ja sen nouseva kaupallinen voima vie paljon energiaa.

Trump haluaa kauppasuhteet Kiinan kanssa uuteen asentoon ja lopputuloksen Yhdysvalloille edullisemmaksi. Ensi vuosi alkaa siis Yhdysvaltain ja Kiinan suhteissa jännittyneesti.

Trumpia sanotaan populistiksi, mutta vaalikampanjan aikaisilla Venäjä-kommenteilla hän ei kyllä pyrkinyt ääniä hankkimaan. Trump näki Venäjän Syyrian kriisissä enemmän mahdollisena liittolaisena Isisin kukistamiseksi kuin vastustajana.

Samoin Trumpin kommentit Putinista Venäjän arvostettavana, vahvana johtajana pikemminkin veivät ääniä kuin toivat kannatusta.

Trump lähtee hakemaan virkakautensa aluksi uudenlaista Venäjä-suhdetta. Venäjästä halutaan liittolaista Syyriassa ja terrorismin vastaisessa sodassa. Ukrainan kriisin ratkaisemiseksi tehdään uusi yritys ensi vuoden aikana. Mitä Syyriassa ja Ukrainassa loppujen lopuksi saadaan aikaan, on vielä kokonaan toinen juttu.

Naton laajentuminen ei vaikuta olevan Yhdysvaltain uuden hallinnon asialistalla kovin korkealla. Se on tietysti pettymys Ukrainassa ja jossain määrin Georgiassakin.

Kun Yhdysvaltain uutta presidentti kiinnostavat Amerikan edut ja diilien tekeminen, on herännyt pelkoja uusista etupiirijaoista. Pidän pelkoja turhina. Mitään uusia Jaltan konferensseja ei tule. Etupiirijakoihin maailma on yksinkertaisesti liian monimutkainen ja moninapainen, nopeasti muuttuva.

Protektionistinen kauppapolitiikka on Suomelle ongelma, mutta pyrkimys Yhdysvaltain ja Venäjän parempiin suhteisiin on Suomen kannalta myönteinen asia.

Jos jännitteet Euroopassa lievenevät ja ristiriitoja Euroopassa ratkaistaan keskustelemalla, sopimuksia tekemällä ja niitä noudattamalla, on Suomi voittajien joukossa.

Yhdysvaltain Venäjä-politiikan kääntyessä Suomen ulkopolitiikka osoittautuu hyvin hoidetuksi. Suomi on sanonut selkeästi oman mielipiteensä Ukrainan kriisissä ja Krimin Venäjään liittämisestä, mutta säilyttänyt vuoropuhelun naapurinsa kanssa.

Suomen ulkopolitiikassa ei ole nyt suuria uudelleenarvioinnin tarpeita. Kiitos tästä kuuluu ennen muuta presidentti Niinistölle.

Presidentin ulkopolitiikka on katsonut suhdanteiden ylitse. Siksi suhdanteen kääntyessä Suomella ei ole tarvetta käännöksiin.