Heikossa hapessa

27.1.2017

Sipilän hallitus on joutunut vahvaan vastatuuleen. Tältä hallitukselta kuherruskuukausi jäi parin kuukauden mittaiseksi. Vaikeudet ovat seuranneet toisiaan. Huolimatta vahvasta enemmistöhallituksesta kansalaisten enemmistö on ennätys tyytymätön.

 Useat keskeiset muutoshankkeet ovat osoittautuneet huonosti valmistelluksi ja vaikutusarviot puutteellisiksi. Vaikeudet alkoivat jo vaalien jälkeisenä syksynä, kun hallituksen työelämän pakkolakipaketti synnytti vastalauseiden myrskyn ja suututti palkansaajat.

Kurssia tarkistamalla hallitus sai työmarkkinasuhteet toimimaan ja työmarkkinasopimuksen aikaiseksi. Työnantajapuolen irrottautuminen tulopoliittisista ratkaisuista loi kuitenkin epävarmuuden jatkosta ja koko ajan kytevän keskustelun siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Hallituksen huhtikuussa pidettävän kehysriihen asialistalle on nostettu myös työmarkkinajärjestöjen sopimusasioita. Taivaalla on siis tässäkin suhteessa pilviä; eri asia on, tuleeko salamoita ja rakeita vai selvitäänkö puoli poudan puolelle.

Heikko ja puutteellinen valmistelu yhdistyneenä kovaan tahtoon ja kiireeseen on tuottanut kyseenalaisia päätösesityksiä, joita on matkan varrella jouduttu peruuttamaan. Työelämän pakkolait pysäytti hallitus itse syksyllä vuosi sitten. Sotaveteraanien eläkkeiden rintamalisän leikkaukset törmäsivät eduskuntaan.

 

Liikenneministeri Berner joutui vetämään henkselit teiden ja rautateiden siirtämiseen osakeyhtiöomistukseen ja teillä liikkumisen muuttamiseen maksulliseksi. Suurella rummutuksella tehty reformi lysähti kasaan, kun kassavirta ehtyi autokauppiailla. Pienen piirin valmistelussa kenelläkään ei ollut juolahtanut mieleen, että tieto autoveron poistamisesta vuoden 2018 alusta johtaa siihen, että halukkuus maksaa autoveroa loppuu jo tänä vuonna. Voi kysyä, mitä konsultit selvittivät, ellei tällaista perusasiaa.

Sote valmistelusta uhkaa tulla jättiläismainen autoverouudistus. Siinä kohteena on 20 miljardia euroa terveys- ja sosiaalipuolen menoja ja 200 000 ihmisen työpaikat. Tässäkin aikataulu on kireä, ellei mahdoton: uuden ja loistokkaan valinnanvapausjärjestelmän pitäisi olla toiminnassa jo vuoden 2019 alusta. Ensimmäistäkään asiaan liittyvää lakia ei kuitenkaan ole vielä eduskunnassa hyväksytty eikä asiaa hoitavaa maakuntahallintoa ole vielä edes valittu.

Hallituksen talouden tasapainotussuunnitelmien pohja on sekin heilumassa. Valtiovarainministeriön, valtiontalouden tarkastusviraston ja viimeksi talouden arviointineuvoston raportit kertovat yhdenpitävästi, että edessä on 1-2 miljardin euron uudet sopeutustoimet, jos hallituksen velkaantumistavoitteista halutaan pitää kiinni.

Sekä työelämään että julkisen talouden tasapainottamiseen liittyvät tavoitteet on lakaistu kuntavaalien ylitse. Demokratia ja kansalaisten politiikkausko ei kuitenkaan kestä sellaista käännettä, jossa ennen vaaleja kerrotaan mukavia uutisia ja vaalien jälkeen kerrotaan kassan olevan tyhjä.

Riskinä on, että hövelit veronalennukset tulevat maksuun kuntavaalien jälkeisessä kehysriihessä. Kun kaikki asiantuntijat puhuvat miljardiluokan vajeesta, on vaikea uskoa, ettei mitään uusia päätöksiä oltaisi tekemässä. Veronalennuksilla voi aina ostaa hyvää mieltä ja mielialaa; vaikutus ei kuitenkaan ole kuin väliaikainen.

Hallitus on jo ennen kuntavaaleja huonon hapen tilanteessa. Jos kansa antaa kuntavaaleissa erityisesti perussuomalaisille kansan karttuisesta kädestä, voi happivaje olla huhtikuussa ihan todellinen.