Artisti maksaa

24.3.2017

Perusteiltaan Finaviassa on kyse siitä, vastaako kukaan tehdyistä virheistä.

Valtionyhtiö Finavian johdannaiskaupoissa syntyi 34 miljoonan euron tappiot yhtiölle ja sitä kautta veronmaksajille. Yhtiön rahoituspäällikkö oli tehnyt pankkien kanssa johdannaiskauppoja, joiden alkuperäisenä tarkoituksena piti olla yhtiön lainakantaan liittyvien riskien vähentäminen.

Perusteiltaan Finaviassa on kyse siitä, vastaako kukaan tehdyistä virheistä.

Halukkaita virheen myöntäjiä on tähän mennessä ilmoittautunut kovin vähän. Yhtiön johto, hallitus, rahoituspäällikkö, tilintarkastajat ja johdannaissopimuksia myyneet levittelevät kaikki käsiään: ei ole minun vastuullani.

Pankit ovat puhdistaneet itseänsä, vaikka myivät asiakkaalleen epäkuranttia, suorastaan myrkyllistä tavaraa. Finavialle myytiin johdannaisia, jotka riskien minimoinnin sijasta lisäsivät riskejä. Yhtiö meni sutta karkuun ja sai karhun vastaan.

Nykyisen käytännön mukaan pankit voivat myydä tuotteita, joita asiakas ei todellisuudessa tarvitse ja jotka altistavat asiakkaan miljoonatappioille.

Pankkitoimintaan Suomessa on edelleenkin totuttu liittämään turvallisuus ja luotettavuus ja asiakkaan edun huomioiminen.

Todellisuus on usein toisenlainen. Yrityksille, kunnille ja aivan tavallisille kuluttajille tuputetaan sijoitustuotteita, joissa on korkeat kustannukset ja vaikeasti ymmärrettäviä riskejä, kuten Finavian tapauksessa.

Yhdysvalloissa sijoitusneuvoja antaville laitoksille ja toimijoille luotiin finanssikriisin jälkimainingeissa tiukempi niin sanottu fiduciary duty -säännöstö. Säännöstö velvoittaa toimimaan asiakkaan, ei siis pankin, edun mukaan, kun sijoitusneuvoja annetaan.

Säännöstölle luotiin myös hampaat. Asiakkaan edun vastaisista neuvoista voi saada tuntuvat rangaistukset ja lisäksi joutua vahingonkorvausvastuuseen.

Olisiko Suomessakin aika harkita nykyistä tiukemman säännöstön luomista sijoitusneuvontaan? Finavian kantelu rahoitusvalvonnalle nimittäin toi sen vastauksen, että pankkien toimintaan ei ole huomauttamista.

Toinen periaatteellinen, liian vähälle jäänyt kysymys on tilintarkastajien vastuu. Johdannaissopimusten riskeistä ei nimittäin kerrottu Ilmailulaitoksen ja Finavian tilinpäätöstiedoissa, vaikka kirjanpitolaki sitä sinällään edellyttäisi. Tilintarkastuksesta vastanneet suuret monikansalliset yhtiöt kielsivät oman vastuunsa.

Finavian hallitus haki vahingonkorvauskanteella alkuvuodesta 2015 tilintarkastajaansa vastuuseen. Tilintarkastusyhtiö Deloitte ryhtyi asiassa ankaraan puolustustaistoon uhaten vastakanteilla.

Finavian tapauksessa keskuskauppakamarin tilintarkastuslautakunta sentään antoi tilintarkastuksesta moitteet: virheet katsottiin huomautuksen ja varoituksen arvoisiksi. Päätös tuli joulukuussa 2015 heti sen jälkeen, kun Finavia oli ohjattu peruuttamaan vahingonkorvauskanne ja sopimaan asia Deloitten kanssa.

Eduskunnan tarkastusvaliokunta päätyi siihen, että lopputuloksen epävarmuudesta huolimatta olisi yleisen edun kannalta ollut perusteltua selvittää vastuukysymykset kokonaisuudessaan oikeusteitse ja hakea vahingonkorvauksia tapahtuneesta.

Valiokunnan mielestä myös kansalaisten luottamus siihen, että epäkohtiin puututaan olisi osaltaan puoltanut riittävien juridisten selvitysten pohjalta asian selvittämistä oikeusteitse.

Ovatko ongelmat siis yksin valtionyhtiöitä koskevia? Ikävä kyllä – tai onneksi – ei.

Tällä viikolla saimme lukea, että Suomessakin toimivan monikansallisen ABB:n rahoituspäällikkö oli Etelä-Koreassa onnistunut kavaltamaan yhtiöltä lähes 100 miljoonaa euroa.

Nähtäväksi jää, onko Koreassakin maksaminen artistin vastuulla.