Soinin perintö

16.6.2017

Soini voitti huumorilla. Halla-aho nousi valtaan totisuudella.

Jugoslaviasta sanottiin aikanaan, että maa pysyy koossa niin kauan kuin presidentti Titon pää on pystyssä. Näyttää siltä, että perussuomalaiset on liikkeenä kuin Jugoslavia: niin kauan kuin Soini toimi johtajana liike pysyi yhtenä, mutta johtajavaihdos Halla-ahoon oli jo liikaa.

Soini teki aikoinaan gradutyönsä populismista ja tuota oppineisuuttaan hän sovelsi menestyksellisesti perussuomalaisissa. Populistinen puolue nousi kirjavista aineksista; taksikuskien, pienyrittäjien, duunareiden, maaseudun ja lähiöiden unohdettujen, poliisien ja heidän asiakkaidensa sekä armeijan kantahenkilökunnan kosiskelusta yhdistettynä EU:lle naureskeluun ja maahanmuuttokritiikkiin.

Harva muistaa Soinin ohjelmallisia linjauksia, mutta sutkauksia enemmänkin. Kirves on pantu puun juurelle, Zorbas lopetti tanssinsa, gebardihatut, jytky ja hillotolppa. Sutkauksiin oli helppo samaistua, vaikkei se Soinin vaihtoehto niin tiedossa ollutkaan. Soini sai naurajat puolelleen.

 

Tunnen Timon yli 30 vuoden ajalta. Ennustin aikoinaan hänelle, että meno porvarihallitukseen koituu kohtaloksi. Puolueen ohjelmallinen heikkous ja poliittinen kokemattomuus yhdistyneenä kahden porvaripuolueen pitkäaikaiseen hallitusosaamiseen ovat epätasapainoinen yhdistelmä.

Sipilän hallitus söi nopeasti populistipuolueen kannatuksen. Ratkaiseva koskenlasku alkoi jo syksyllä 2015, kun työelämän pakkolait tulivat julkisuuteen. Soini oli hyväksynyt kovan työehtojen heikennysohjelman, lomarahojen leikkaukset ja ylityökorvausten leikkaamisen. Tavalliset palkansaajaäänestäjät sanoivat, etteivät he tätä ole tilanneet.

Toinen isku tuli samana syksynä, kun Lähi-idän pakolaisvirrat lähtivät liikkeelle. Pakolaisaallon tullessa populistipuolue joutui tunnistamaan, ettei tämän päivän maailmassa rajoja voi laittaa kiinni ilman, että itse jää lukkoon niiden rajojen sisäpuolelle. Kansainvälisen kaupan ja vuorovaikutuksen maailmassa populismin helppoheikkiratkaisut toimivat puheissa mutta eivät todellisuudessa.

 

Soini onnistui yhdistämään monia keskenään ristiriitaisia ajatusmaailmoja, mutta kompastukseksi tulivat oikean laidan maahanmuuttokriitikot. Kansallismielisyys yhdistettynä pakolaisvastaisuuteen oli niin suuri aatteellinen voima, että se sekä toi Soinille ratkaisevat lisäpaikat vaaleissa että upotti hänet. Soinin ison XXL-takin sisällä muhineet Jussi Halla-ahon kannattajat ottivat henkisesti vallan heti Soinin ilmoitettua luopumisesta.

Soinin ja puolue-eliitin ehdokas, ministeriksi noussut Sampo Terho julisti kaikissa tilaisuuksissa koko kevään olevansa Jussi Halla-ahon ystävä ja ettei heillä oikeastaan ole poliittisia mielipide-eroja. Toinen vain johtaisi puoluetta Suomesta ja toinen Brysselistä käsin. Siinä oli harvinaisen heikko motiivi lähteä Jyväskylään äänestämään Terhoa.

 

Soini rakensi puolueen tyhjästä kahdessakymmenessä vuodessa. Seuraaja tuhosi aikaansaannoksen kahdessa päivässä. Yleensähän sanotaan, että perheyrityksessä ensimmäinen polvi rakentaa, toinen polvi vakiinnuttaa ja kolmas polvi voi jo ehtiä ruineeraamaan. Populismissa kierto on nopeampaa.

Kun puolue meni alta, Soini joutui loikkariksi. Keskusta ja kokoomus osoittautuivat tässäkin koviksi toimijoiksi. Hallitus pelastettiin ja Sipilä voi jatkaa. Kolmekymmentä hopearahaa muuttuivat – ei vedeksi ja leiväksi – vaan viideksi ministeripaikaksi.

Soini voitti huumorilla. Halla-aho nousi valtaan totisuudella. Totisuus ja maahanmuuton vastustaminen eivät riitä tuomaan 20 prosentin kannatuslukemia uudelle perussuomalaisten puolueelle. Moni äänestäjä hakee nyt uutta kotia, jossa pienen ihmisen asialle olisi tilaa kaiken myllerryksen keskellä.